Yhteystiedot:

Helena Norrgård, Porvoo

GSM 040 528 1707
helena@chinchillat.net
 
etusivu
kasvattajasta
kasvatit
myytävänä
chinchillasta
hoito
hyvä tietää
sairauksista
ARTIKKELEITA
linkit
lisääntyminennäyttelytsekalaista


hyvä tietää - lisääntyminen

Voinko teettää chinchillallani poikasia?

Periaatteessa, terveillä ja hyväkuntoisilla eläimillä, kyllä.  
Kannattaa kuitenkin kysyä itseltään, miksi?

Vastuu naaraasta ja sen poikasista on suuri, ja vähintäänkin perusasiat on tiedettävä jo ennen uroksen ja naaraan yhdistämistä.


Tässä tärkeimmät perusasiat:


1. Eläimet eivät saa olla läheistä sukua toisilleen.

2. Eläimillä ei saa olla perinnöllisiä sairauksia suvussaan.

3. Naaraan tulee olla terve ja rittävän kokoinen voidakseen kantaa sikiöitä ja synnyttää normaalisti, ja urokselle yhdistettäessä vähintään 10 kuukauden ikäinen. (Ensikertalainen naaras ei kuitenkaan saisi olla myöskään kovin vanha, mielestäni ei ainakaan yli 5-vuotias. Tämä on kuitenkin oma mielipiteeni, eikä perustu mihinkään fysiologiseen faktaan.)

4. Eläinten tulisi olla luonteiltaan sopivia ja ulkomuodoiltaan mahdollismman lähellä Suomen Lemmikkichinchillat ry:n rotumääritelmää. Chinchillat kannaattaakin ensin viedä SLC ry:n näyttelyyn, joko pet-luokkaan, tai mieluiten viralliseen luokkaan, jotta saa tuomarin mielipiteen siitä, onko eläin ollenkaan sopiva saamaan jälkeläisiä. Suomen chinchillojen tasoa ei kannata huonontaa sopimattomilla eläimillä, kun kasvattajat tekevät koko ajan määrätietoista työtä kantaa parantaakseen! Poikanen perii puolet ominaisuuksistaan emältään ja puolet isältään, ja niiden joukossa myös huonot ominaisuudet.


5. Kahta samaa väriä ei välttämättä saa yhdistää, esimerkiksi kahta valkoista tai kahta velvetiä (esim. black velvet ja brown velvet).


Mieti myös etukäteen, voitko pitää poikasen/poikaset, jos et löydä sille/niille hyvää kotia.

Miksi kahdella valkoisella tai kahdella velvet –värillä ei voi teettää yhteisiä jälkeläisiä?

Näissä yhdistelmissä esiintyy niin sanottuja letaalitekijöitä (lethal = englantia, suomennettuna ’tappava’), jotka voivat suurella todennäköisyydellä aiheuttaa sikiöiden kehityshäiriöitä (ja niistä aiheutuen myös ongelmia naaraalle synnytyksessä), sekä sikiöiden ja poikasten kuolemia.

Kuinka nuorena chinchilla voi lisääntyä?

Olen kuullut, että jopa 4 kuukauden ikäinen uros on astunut naaraan kantavaksi. Naaraskin tulee sukukypsäksi jo muutamien kuukausien ikäisenä. Naaraan on kuitenkin tärkeää saada kehittyä aikuisikään ennen kuin se tulee tiineeksi, jotta sen keho on valmis kestämään tiineyden, synnytyksen ja imetyksen. Tiineys naaraalla, jonka oma kehitys on vielä kesken, altistaa sen myös hampaiden kehityshäiriöille. Mielestäni eläinten tulee saada kyspyä myös 'henkisesti', ennen kuin ne saavat jälkikasvua. Suosittelenkin, että uros olisi vähintään kahdeksan kuukauden ikäinen, ennen kuin se laitetaan naaraan seuraan, ja naaraan tulee olla vähintään 10 kk, mieluiten 12 kk, ennen yhdistämistä urokselle.

Kuinka usein naaras on kiimassa?

Noin kuukauden välein. Kiimassa olevan naaraan sukupuoliaukko on 2-4 päivän ajan kostea ja auki. Chinchillat parittelevat vain silloin, kun naaras on kiimassa. Ne voivat lisääntyä ympäri vuoden. Naaras voi tulla kiimaan myös imetyksen tai jopa tiineyden aikana!  

Kuinka kauan tiineys kestää?

Lähes poikkeuksetta 111 vuorokautta.

Kuinka monta poikasta chinchilla saa kerrallaan?

Poikasia syntyy poikueessa useimmiten 1-3, mutta ei neljä poikastakaan ole harvinaista.

* Oma kokemukseni: Oma naaraani Harlequin’s Bambina synnytti kerran kahdeksan poikasen poikueen. Kaikki pennut olivat syntyessään normaalin kokoisia. Emo painoi muutama päivä ennen synnytystä 1150 grammaa - sen jälkeen en enää uskaltanut nostaa sitä punnitukseen. Poikueesta jäi loppujen lopuksi henkiin vain kaksi poikasta.


Poikasilla on heti syntyessään karvapeite, niiden silmät ovat auki ja ne ovat nopeasti jaloillaan ja liikkeessä. Pikkuiset ovatkin jo ensimmäisenä päivänä kovia karkailemaan!

Poikasen normaali syntymäpaino on noin 50 grammaa, mutta syntymäpaino voi olla 30-70 gramman välillä. Jopa alle 30 gramman painoisia poikasia saattaa syntyä elävänä, mutta ne eivät yleensä ole riittävän vahvoja jäädäkseen henkiin. Poikasen alhainen syntymäpaino saattaa johtua esimerkiksi siitä, että poikasia on ollut naaraan kaksisarvisen kohdun toisessa sarvessa kaksi tai jopa useita, jolloin toinen tai joku niistä ei ole saanut riittävästi ravintoa.

Kuinka usein naaras voi saada poikasia?

Jos pariskunta asuu jatkuvasti yhdessä ja voi hyvin, naaras voi saada uuden poikueen noin 111 vuorokauden välein. Tällöin se on käytännössä jatkuvasti tiine, ja lisäksi samanaikaisesti imettää kutakin poikuetta noin 60 vrk (kunnes poikaset vieroitetaan). Tämä olisi lemmikille täysin kohtuutonta. Suomen Lemmikkichinchillat ry suositteleekin, että naaraalla teetetään korkeintaan 1 tai 2 poikuetta
vuodessa naaraan kunto ja poikueiden koko huomioiden. Naaraan tulee saada pitää myös riittävän pitkiä taukoja lisääntymispuuhista. Hyväkuntoinen naaras saattaa lisääntyä vielä jopa 15-vuotiaana!

Mistä tiedän,  että naaras on tiine?

Naaraan käyttäytyminen saataaa muuttua erilaiseksi. Persoonasta riippuen naaraasta voi tulla vikkaampi tai rauhallisempi. Se saattaa maata usein kyljellään ja venytellä. Tiineyden loppuvaiheilla paino nousee selvästi, vatsa tuntuu pinkeältä ja naaraan pyöristyneen muodon myös näkee - varsinkin, jos pentuja on useita. Poikasten potkut voi nähdä naaraan kyljissä. Aivan tiineyden loppuvaiheilla naaras voi vähentää syömistään ja juoda enemmän. Joskus poikue (varsinkin jos syntyy vain yksi poikanen) saattaa kuitenkin tulla omistajalle täytenä yllätyksenä.

Ainoa varma merkki onnistuneesta parittelusta on niin kutsutun vahatulpan eli stopparin löytyminen häkistä. Vahatulppa on kellertävää, vahamaista, kovettunutta eritettä, jota naaraan elimistö muodostaa emättimen suulle parittelun jälkeen varmistaakseen, että sperma ei valu pois vaan jää hedelmöittämään munasolun. Vahatulppa putoaa muutamien tuntien (viimeistään vuorokauden) kuluttua pois ja emättimen aukko sulkeutuu. Jos hedelmöitys onnistuu, naaras tulee tiineeksi. Katso kuva!


Mitä teen, kun tiedän naaraan olevan tiine?

Jatka naaraan hoitoa kuten ennenkin. Varmista, että häkki on sekä emolle että poikasille turvallinen ja sellainen, mistä pienet poikaset eivät mahdu karkaamaan (ne pääsevät vaivatta häkistä, jonka  kalterinväli on 2 cm!). Vältä suuria muutoksia naaraan elämässä.

Chinchillanaaraalla on erityinen kyky imeyttää joko kaikki poikaset tai osan niistä takaisin elimistöönsä niiden ollessa alle 60 vrk, jos naaras joutuu kärsimään stressistä tai ei jostain syystä voi hyvin. Tämän jälkeenkin naaras pystyy keskeyttämään poikasten kehityksen kohdussa. Imeyttämisen tai keskenmenon syitä voivat olla esimerkiksi sopimaton ravinto, sopimaton ympäristö, huonokuntoisuus, sairaus, kuljetus, säikähtäminen, pelko, edellisen poikueen imettäminen tai kovakourainen käsittely. Vältä siis naaraan turhaa käsittelyä varsinkin tiineyden lopulla, äläkä ainakaan painele sen vatsaa ja kylkiä ollenkaan tiineyden aikana, jottet vahingoittaisi sikiöitä. 

Jos sikiön kehitys loppuu sen ollessa yli 60 vrk, se kuolee ja kuivuu kohtuun, eli muumioituu. Muumioitunut sikiö saattaa tulla ulos seuraavan synnytyksen yhteydessä, mutta se saattaa myös jäädä kohtuun jopa vuosikausiksi.

Jos mahdollista, siirrä uros pois jo hyvissä ajoin ennen synnytystä, jottei se astuisi naarasta heti synnytyksen jälkeisessä kiimassa uudelleen (ns. takaisinparitus).

Naaras ei saisi kylpeä hiekassa noin viikkoon tai mieluiten kahteen ennen synnytystä, eikä synnytyksen jälkeen, jotta se ei saisi kohtutulehdusta eikä hiekkaa varisisi turkista poikasten silmiin, sieraimiin tai suuhun. Naaraan vapaana juoksuttamista kannattaa myös rajoittaa tiineyden loppuaikana.

Huolehdi, että ravintoa ja vettä on riittävästi.


Mitä teen, kun poikue syntyy?

Vaikka varmasti haluaisit seurata synnytystä nähdäksesi, että kaikki sujuu hyvin ja todistaaksesi tätä hienoa tapahtumaa, anna naaraan synnyttää rauhassa! Chinchillat synnyttävät usein aamuyöllä tai aamulla. Ne ovat erittäin omatoimisia synnyttäjiä ja osaavat toimia vaiston varassa. Synnytys voi kestää pari-kolme tuntia poikasten määrästä riippuen.

Emo puhdistaa pennut nuolemalla, ja se syö aina jälkeiset. Älä puutu siihen! Huolehdi, ettei häkkiin vedä, etteivät vastasyntyneet, märät pennut vilustu. Huolehdi, että emolla on raikasta vettä ja riittävästi heinää.


Mitä teen, kun synnytys on ohi?

Anna perheen olla rauhassa muutama päivä. (Älä siis siivoa häkkiä tänä aikana, vaikka se tuntuisikin likaiselta.) Voit nostaa poikaset hetkeksi syliisi, kunhan ne ovat kuivuneet, nähdäksesi, että ne ovat terveitä. Voit pikaisesti tarkistaa, että jalat, häntä ja korvalehdet ovat ehjät, sieraimet ovat puhtaat ja silmät auki. Pennut syntyvät hyvin valmiina; niillä on jo karvapeite ja hampaat.

Normaalisti pennut löytävät viimeistään muutaman tunnin kuluessa emän nisät, ja alkavat imemään maitoa. Emo ei tee pesää poikasille, vaan pennut liikkuvat ympäri häkkiä jo muutaman tunnin kuluttua syntymästään.

Poikasia voi alkaa pitämään sylissä pieniä aikoja kerrallaan jo parin päivän ikäisinä. Voit myös punnita poikasia nähdäksesi, että paino nousee, ja että ne saavat riitävästi maitoa. Nälkäiset pennut ovat kiukkuisia, ne kinastelevat äänekkäästi ja juoksentelevat ympäri häkkiä. Jos poikue on iso, jotkut poikaset saattavat jäädä alakynteen vahvempien valloittaessa nisät.

Kylläiset poikaset pötköttelevät raukean näköisinä emon alla, ja kun ne liikkuvat, ne kannattelevat häntäänsä pitäen sitä kauniisti kaarella. Niiden vatsa tuntuu pullealta. 
Poikaset ovat täysin riippuvaisia emon maidosta ensimmäiset elinviikkonsa, vaikka moni yrittääkin tarmokkaasti jyrsiä heinänkortta pikku hampaillaan jo muutaman päivän ikäisinä.

Emon voit kylvettää vasta viikon, parin kuluttua synnytyksestä. Älä kylvetä aikaisemmin, ettei naaras saa kohtutulehdusta ja ettei hiekkaa mene poikasten silmiin, sieraimiin tai suuhun, vaikka naaraan turkki onkin suttuinen. Turkki saadaan kyllä kuntoon myöhemminkin. Parin kolmen viikon ikäiset poikaset voi nostaa hetkeksi hiekkaan (vahdi, etteivät ne niele hiekkaa) ja voit laittaa vesipullon häkissä sellaiselle korkeudelle, että poikasetkin ylettyvät siihen.

Mitä tarkoittaa vieroitus?

Sitä, että poikaset siirretään emon luota omaan häkkiinsä, jotta ne oppivat elämään itsenäisesti. Vieroitus tehdään, kun poikaset ovat noin 60 vrk:n ikäisiä, ja vierotus on tehtävä, jotta emon maidontuotanto loppuu ja sen elimistö palaa ’normaalitilaan’.  Vaikka poikueessa olisi vain yksi poikanen, sekin on vieroitettava.

Luonnossa emo vieroittaa poikasensa itse joko ajamalla ne pois luotansa tai lähtemällä itse pois, mutta häkissä elävä naaras ei tietenkään tähän pysty.

Miten vieroitan pennut?

Siirtämällä ne asumaan eri häkkiin kuin emo.

Pennut voi joko jättää tuttuun häkkiin ja siirtää emo toisaalle tai päinvastoin. Jos pennut  siirretään niille vieraaseen häkkiin, sinne voi laittaa hieman tuttua hajua, esim. perheen käytössä olleen mökin tai siporexin. Ruokakuppi, heinät ja vesipullo kannattaa sijoittaa samoin, mihin poikaset ovat tottuneet.

Jos poikasia on useita, ne voidaan aluksi siirtää asumaan keskenään samaan häkkiin, ja vasta myöhemmin omiin häkkeihinsä. Näin niillä on aluksi turvaa toisistaan. Mielestäni on kuitenkin hyvä, että ne olisivat asuneet itsenäisesti kukin omassa häkissään jonkin aikaa ennen uuteen kotiin muuttamista. Näin ne tottuvat yksin asumiseen tutussa ympäristössä, ja voit paremmin tarkkailla esim. syömistä ja papanoita.

Jos isä on asunut poikueen kanssa vieroitukseen saakka, pennut voi vieroittaa myös laittamalla ne joksikin aikaa asumaan isän kanssa. Tämä ratkaisu on mukava varsinkin silloin, kun pentuja on vain yksi.

Uuteen kotiin poikaset voi luovuttaa noin 3 kk ikäisenä. Älä missään tapauksessa luovuta pentuja heti vieroituksen jälkeen, vaan anna niiden tottua elämään ilman emoa tutussa ympäristössä tuttujen ihmisten hoidossa. Tänä aikana tarkkaile pentuja tiiviisti; että ne syövät ja juovat (varmista, että vesipullo toimii!) ja että papanat ovat terveitä. Seurustele pentujen kanssa, käsittele niitä ja pidä paljon sylissä!

Ohjeista uutta omistajaa chinchillan hoidossa!

Miksi näin tiukat säännöt?
"Eihän niitä kukaan luonnossakaan hoida..."

Totta! Mutta luonnonvaraisen chinchillan kuolleisuus lieneekin aivan eri luokkaa kuin lemmikkien. Vuoristossa poikueen kaikki poikaset eivät todellakaan selviydy, mutta yksikään lemmikin omistaja tuskin suhtautuu poikasen tai aikuisenkaan eläimen kuolemaan olan kohautuksella, luonnon lakiin viitaten.

Me lemmikkien omistajat nimittäin haluamme maksimoida chinchillojemme terveyden, viihtyvyyden ja eliniän - eikö vain?

lisääntyminennäyttelytsekalaistasivun alkuun

Näiden sivujen osittainenkin kopiointi sekä tekstien että kuvien osalta on tekijänoikeuslain nojalla kielletty.