TERVE VAI SAIRAS CHINCHILLA?       
(julkaistu Chinchilla-lehdessä 4-99)

Jotta omistaja pystyisi tunnistamaan mahdollisen sairauden chinchillallaan, on hänen tunnettava hyvin eläimen normaali käyttäytyminen. Normaali käytös saattaa terveiden eläinten keskuudessa vaihdella paljonkin, riippuen mm. eläimen elinolosuhteista, päivittäisistä rutiineista ja tietenkin eläimen luonteesta. Siksipä omistajan onkin hyvä myös pelkästään tarkkailla eläintänsä oppiakseen tuntemaan sen luontaisen käyttäytymisen.

Terve chinchilla on elinvoimaisen oloinen. Se liikkuu vaivattomasti ja on kiinnostunut ympäristöstään sille ominaisina vuorokaudenaikoina (hämäräeläin). Se syö ja juo riittävästi, saman verran päivittäin, sekä papanoi ja virtsaa vaivattomasti. Terveen eläimen papana on tasapaksu, pitkulainen, päistään pyöreä ja kiinteä. Virtsa puolestaan on yleensä kellertävää, mutta joskus rusehtavaa, ja jättää kuivuessaan mineraalikerroksen alustaan. Terve eläin on myös massava (tämä iänikuinen hokema tuomareiden kommenteissa!) ja ’kiinteän’ oloinen. Sen hännänalus on puhdas, silmät ovat kirkkaat ja avonaiset, korvat ovat pystyssä ja turkki on siistin näköinen.

Yksi merkki eläimen sairastumisesta on käytöksen muutos. Eläin saattaa normaalista poiketen yrittää hakeutua suojaisaan paikkaan, olla haluttoman oloinen ja jopa muuttua agressiivikseksi. Sen korvat saattavat lurpattaa alhaalla, eikä se viitsi reagoida houkutuksiin. Liikkeet saattavat olla hitaita ja vaivalloisen näköisiä. Jos huomaat eläimen käytöksessä epäilyttäviä muutoksia (muistathan, että käytöstä saattavat muuttaa myös esim. sukupuolivietti), yritä mahdollisimman pian selvittää muutoksen syy, sillä usein nopeus on valttia, kun kyse on sairaudesta!

Melko varma sairastumisen merkki on ruokahaluttomuus. Tämä viittaa usein hammasvikaan tai suolisto-ongelmaan, mutta saattaa johtua myös esim. tartuntataudista.

Erittäin hyvä ”terveysmittari” on papanat. Mikäli papanassa on limaa tai jopa verta, tai ne ovat epämääräisen muotoisia, kovin ruttuisia ja kuivia tai päinvastoin löysiä, tahraavia tai jopa nestemäisessä muodossa, eläin on sairas.

Muita sairauteen viittaavia asioita ovat kosketusarkuus, ihomuutokset, normaalista poikkeava karvanlähtö, sameat tai vuotavat silmät, turvonnut vatsa (ellei kyse ole tiineydestä...), paiseet, sisäänpainuneet kyljet, kuolaaminen, rohiseva hengitys, märät sieraimet, painon muutos (lähinnä laihtuminen) ym.

Kuinka sitten minimoidaan sairastumisen riskit?
Lähinnä tasapainoisella hoidolla. Ruuan on oltava ensiluokkaista, ruokinnan säännöllistä sekä ruokavalion tasapainoista. Elinolosuhteiden on oltava chichillalle sopivat: oikea lämpötila, ilmankosteus, ilmanvaihto ja valaistus. Puhtaudesta on huolehdittava, menemättä äärimmäisyyksiin. Eläimen on saatava riittävästi lepoa sille ominaisina vuorokaudenaikoina, ja sen elämän on oltava stressitöntä (vertaa esimerkiksi melu, liian kovakourainen käsittely, muut lemmikkieläimet jne...). Mikä tärkeintä, chinchillan on viihdyttävä!

Helena Norrgård
tuomari, kasvattaja