Yhteystiedot:

Helena Norrgård, Porvoo

gsm 040 5281707 (ilta/vkl)
 
helena@chinchillat.net


Näiden sivujen osittainenkin kopiointi sekä tekstien että kuvien osalta on tekijänoikeuslain nojalla kielletty.
etusivu
kasvattajasta
kasvatit
myytävänä
chinchillasta
hoito
hyvä tietää
sairauksista
ARTIKKELEITA
linkit
SAIRAUKSISTA








Yleistä


 
Suolisto




Ripuli
Ummetus
Peräsuolen esiinluiskahdus
Virtsaamisongelmat
Syömättömyys

Pää





Hampaat






Etuhampaat
Takahampaat






Muut suun ongelmat




Kuolaaminen
Syöminen pää vinossa
Syömättömyys



Silmät





Hengitystietulehdus




Sukupuolielinten ongelmat




Karvarengas siittimessä
Kohtutulehdus


Iho





Sienitauti
Tassunpohjien tulehdus





Muita sairauksia ja ongelmia




Diabetes
Kouristukset
Lämpöhalvaus






Käyttäytyminen





Turkinpurenta
Stressi

Akuutti stressi
Pitkään jatkunut stressi
Muuta huomioitavaa







YLEISTÄ

Sairastaako chinchilla usein?

Oikein hoidettu chinchilla sairastuu harvoin.
Jotkut sairauksista ovat kuitenkin perinnöllisiä.

Mistä tietää että chinchilla on sairas?

Omistaja oppii ajan myötä tuntemaan chinchillansa normaalin käyttäytymisen. Kaikki, mikä poikkeaa siitä, saattaa olla merkki jostakin sairaudesta. Omistajan on hyvä olla etukäteen tietoinen ainakin yleisimmistä sairauksista ja niiden hoidosta.

Terve chinchilla liikkuu vaivattoman ketterästi ja mielellään (sen hereilläoloaikana). Sitä kiinnostaa, mitä ympärillä tapahtuu, se syö ja juo saman verran päivittäin ja ottaa halukkaasti sille tarjotun tutun makupalan tai uuden heinäannoksen. Terveen chinchillan silmät ovat kokonaan auki ja kirkkaat, korvat ovat pystyssä ja häntä kauniisti kaarella. Hännänalus on puhdas ja turkki on kauttaaltaan siisti. Hengitys on äänetöntä ja sieraimet ovat kuivat. 

Terve chinchilla:





Monet ulkoiset sairauden oireet on helppo huomata, kuten silmätulehdus tai ripuli, mutta usein päällepäin oireettomat sairaudet huomaa vain eläimen käytöksen muutoksena. Chinchilla saattaa olla apea, nukkua silloin kun se normaalisti on virkeä (hämärän aikaan), se saattaa olla jatkuvasti piilossa mökissään eikä ehkä ole ollenkaan kiinnostunut ympäristöstään. Mahdollisesti chinchilla ei halua syödä, edes makupaloja. Se ei ehkä halua, että siihen kosketaan. Jotkut voivat muuttua jopa vihaisiksi. Chinchilla ei mahdollisesti halua liikkua, ja jos se liikkuu, liikkeet voivat olla hitaita ja vaivalloisen näköisiä. Sairas chinchilla saattaa hengittää raskaasti ja narskutella hampaitaan. Se saattaa pitää silmiään lähes kiinni ja silmät saattavat olla sameat tai jopa ’tuskaiset’. Eläin voi menettää painoaan ja muuttua veltoksi tai päinvastoin jäykäksi. Sairaan chinchillan turkki saattaa huonontua niin, että siitä lähtee luontainen kiilto ja/tai elastisuus. Turkki saattaa olla likainen ja takkuinen, kun eläin ei jaksa pitää (tai pysty pitämään) sitä puhtaana. Chinchillan turkki saattaa olla 'pörhöllä', kun eläin pyrkii säästämään lämpöä kehossaan. Myös
runsas tai pitkään jatkuva karvanlähtö voi viitata sairauteen.

Chinchilla reagoi muutoksiin usein vatsallaan. Vatsan toimintaa voi helposti seurata papanoista. Tämä kannattaakin tehdä päivittäin. Terveet papanat ovat keskenään samanlaisia: pitkulaisia, tasapaksuja, päistään pyöreitä eikä niissä näy limaa, kuplia eikä verta, eivätkä ne sotke. Väriltään ne ovat usein mustia, mutta voivat olla tummanruskeita tai aavistuksen vihertäviäkin täysin terveellä eläimellä. Terveellä chinchillalla papanoita putkahtelee vähän väliä, liikunnan aikana ja sen jälkeen hieman enemmän. Jos papanoita ei tule ollenkaan, eläimellä saattaa olla suolitukos. Jos eläin ei halua tuttua makupalaa, on todennäköistä, että jokin on vialla.

Lue myös: Terve vai sairas chinchilla? (julkaistu Chinchilla-lehdessä 4-99)

Mistä löydän apua, jos chinchillani sairastuu?

Ota selville jo ennen kuin chinchilla saapuu kotiisi, missä on sinua lähinnä oleva pieneläinlääkäri, joka on hoitanut chinchilloja aikaisemminkin. Selvitä myös päivystävän (pien)eläinlääkärin puhelinnumero. Jos epäilet chinchillasi olevan sairas, toimi viipymättä. Lauma- ja saaliseläimille tyypillisesti chinchillat pyrkivät usein salaamaan sairautensa, joten eläin on voinut olla sairas jo jonkin aikaa, ennen kuin huomaat sen. Useiden sairauksien hoito on sitä vaikeampaa, mitä pidemmälle sairaus on päässyt etenemään. 

Voit ensimmäiseksi soittaa chinchillasi kasvattajalle ja kuvailla hänelle eläimen oireet. 
Pysy itse rauhallisena.
Sairas eläin tarvitsee aina hoitoa!

Mitä kannattaa säilyttää lääkekaapissa?

- haavanpuhdistusainetta, joka ei kirvele
- vanupuikkoja, vanutyynyjä ja sideharsoa
- lääkehiiltä
- neulattomia pieniä ruiskuja tai pipettejä
- päivystävän pieneläinlääkärin puhelinnumero.

Mitä sairauksia chinchilloilla voi esiintyä?

- suolisto-ongelmia (löysä vatsa, ripuli, ummetus, suolitukos)
- tulehduksia (esim. silmätulehdus, korvatulehdus, kohtutulehdus, virtsatien tulehdus, tassunpohjien tulehdus)
- hammasongelmia 
- iho-ongelmia (mm. fungus, korvalehtien kuivuus, tassunpohjien kuivuus)
- paiseita
- kasvaimia
- virtsakiviä
- munuaisongelmia
- rasvamaksaa
- epilepsiaa
- sydänvikoja.

Mitä muita ongelmia voi ilmaantua terveydessä?

- tapaturmia (kuten haavat ja murtumat)
- lämpöhalvaus
- karvarengas siittimessä
- heinänkorren juuttumien suuhun (esim. hampaiden väliin)
- vatsan toiminnan ongelmia antibioottihoidon (tai muun lääkehoidon) seurauksena
- turkinpurentaa tai muita käyttäytymishäiriöitä
- stressiä.



(takaisin otsikoihin)

SUOLISTO

Ripuli

Lievästä ripulista kärsivän eläimen papanat ovat löysiä ja sotkevat eläimen takapään, tassunpohjat ja häkin. Eläin on kuitenkin monesti täysin pirteä. Voimakkaassa ripulissa uloste on jo juoksevassa muodossa. Papanamassan seassa voi näkyä limaa tai kuplia. Uloste on pahanhajuista ja voi olla väriltään vihreää. 

Syitä voivat olla väärä ravinto, kuten tuoreruoka (esim. omena) tai liian vähäinen kuidun määrä (heinä), pilaantunut ravinto (esim. homeinen heinä), epäsäännöllinen ruokinta, ruokavalion muutos, vitamiinikuuri, lääkekuuri, pelästyminen, tappelu toisen eläimen kanssa, stressi, huono yleiskunto, veto, kosteus, häkin likaisuus, huono ilmanvaihto, kuumuus, kuljetus, myrkytys, bakteeri-infektio, sisäloiset tai synnyttäneellä naaraalla jälkeisten syöminen. 

Hoito:

Yritä selvittää ripulin aiheuttaja ja poista/korjaa asia. Pese häkki ja tarvikkeet ja vaihda kuivikkeet. Puhdista eläin ulosteesta kuitenkaan stressaamatta sitä enempää. Anna runsaasti heinää ja ota pelletit pois (tai anna niitä vain hyvin vähän). Vaihda vesi raikkaaseen ja varmista että eläin juo. (Mikäli eläin juo vain vähän tai ei ollenkaan, sille on varovasti juotettava vettä pipetillä tai neulattomalla ruiskulla, koska ripuli voi kuivattaa chinchillan nopeasti heikkoon kuntoon.) Rajoita chinchillan liikuntaa. Jos eläin näyttää muuten terveeltä ja pirteältä, ripulin voi saada hoidettua kotikonstein. Jos saat terveen eläimen papanoita, sekoita niitä veteen, ja juota papanaliuosta pipetillä tai neulattomalla ruiskulla suoraan suuhun muutama millilitra muutaman kerran päivässä. Kyllä, luit oikein! Näin saadaan suolistoon oikeanlaisia, luonnollisia hyviä bakteereja tasapainottamaan suoliston toimintaa. Ole varovainen, ettet ruiskuta liuosta eläimen hengitysteihin.

Chinchillalle voi myös antaa maitohappobakteereja (esim. Tehobakt Pet) tai lääkehiiltä pieniä palasia kerrallaan muutaman kerran päivässä. 

Kun chinchilla paranee, lisää pellettiannosta vähän kerrallaan.

Ripulin syynä voi olla myös jokin muu sairaus, josta ripuli on vain oire. Tällöin puhutaan sekundäärisesta ripulista, ja pelkkää ripulia on hyödytöntä hoitaa, vaan myös varsinainen sairaus on löydyttävä ja hoidettava. Tällaisissa tapauksissa eläin on usein alakuloinen eikä halua liikkua.

Jos ripuli ei helpota parissa päivässä, tai chinchilla on heikko, tai ripuli on raju, vie eläin lääkäriin! Lääkäri saattaa määrätä chinchillalle antibioottikuurin (sulfa).  Ripuli voi johtaa ummetukseen ja suolitukokseen, peräsuolen esiinluiskahdukseen tai keuhkokuumeeseen. Hoitamaton ripuli saattaa siis vaatia chinchillasi hengen.

Ummetus

Ummetus tarkoittaa, että suolen toiminta on hidastunut eikä ravinto pääse kulkemaan eteenpäin normaalisti. Papanat ovat pieniä, kuivia ja kurttuisia ja niitä tulee harvakseltaan. Ummetus voi edetä täydelliseen suolen tukkeumaan (suolitukos), jossa papanoita ei tule enää ollenkaan. Lisäksi kaasu kerääntyy suolistoon. Eläin on flegmattinen eikä halua syödä. Se ei myöskään liiku tai jos liikkuu, sillä voi olla tasapainohäiriöitä. Se saattaa narskutella hampaitaan ja joillakin voi olla ’lasittunut’ katse. Kyljet voivat olla painuneet sisäänpäin ja vatsa saattaa olla pullistunut. Tila on erittäin vakava ja eläimellä on usein kovia kipuja.

Syitä voivat olla vääränlainen ravinto (kuten liian vähäinen kuidun määrä (heinä) tai liiallinen hiilihydraattien määrä (leipä)), pilaantunut ravinto, epäsäännöllinen ruokinta, ruokavalion vaihdos, liikunnan puute, stressi, shokki, loukkaantuminen, kipu, hermostolliset sairaudet, ripuli, suolistossa oleva karvakertymä tai kasvain, hammasvika, sisäloiset, bakteeri-infektio, lääkekuuri, tiineys tai synnyttäneellä naaraalla jälkeisten syöminen, jos jälkeiset ovat jääneet paikalleen.

Hoito:

Yritä selvittää ummetuksen aiheuttaja ja poista/korjaa asia. Ota vanhat heinät pois häkistä ja tarjoa uusia. Vaihda vesi raikkaaseen, ja varmista, että eläin juo. Liikunta auttaa usein papanamassan liikkeellelähtöön. Jos eläin näyttää pirteältä ja papanoita kuitenkin tulee, vaivan voi saada hoidettua kotikonstein. Terveen eläimen papanoita kannattaa sekoittaa veteen ja juottaa papanaliuosta pipetillä tai neulattomalla ruiskulla suoraan suuhun muutama millilitra muutamia kertoja päivässä. Näin saadaan suolistoon hyviä bakteereja. Myös parafiiniöljyä käytetään melko yleisesti suoliston liukasteena, mutta sen käytöstä on syytä ensin neuvotella eläinlääkärin kanssa, koska se voi myös estää suolistossa olevan massan hajoamista. Öljyä annetaan ruiskulla suuhun 1-2 ml 2-4 kertaa päivässä, korkeintaan kolmen päivän ajan. Parafiiniöljyä ei saa käyttää pitkiä aikoja, sillä se estää rasvaliukoisia vitamiineja imeytymästä. Ole varovainen, ettet ruiskuta mitään eläimen hengitysteihin.

Jos chinchilla on silminnähden tuskissaan, heikko, ummetus ei helpota päivässä tai papanoita ei tule enää ollenkaan, vie eläin lääkäriin! Hoitamaton ummetus saattaa vaatia chinchillasi hengen.

Peräsuolen esiinluiskahdus

Peräsuolen esiinluiskahdus on usein hoitamattoman tai vakavan suolistotulehduksen ’viimeinen vaihe’. Peräsuoli siis liukuu elimistön ulkopuolelle. Eläin voidaan ehkä onnistua pelastamaan leikkauksen avulla, jos se tehdään pikaisesti eikä suoli ole päässyt kuivumaan. Jos huomaat peräsuolen esiinluiskanduksen, pidä suoli kosteana ja lähde välittömästi eläinlääkärin päivystykseen. Ennuste on, ikävä kyllä, usein huono, joten lienee parempi varautua eläimen lopetukseen, jottei sen kärsimys enää pitkittyisi.

Virtsaamisongelmat

Normaali virtsa on lähes hajutonta, kellertävää tai hieman rusehtavaa, mutta ei tummanruskeaa eikä punertavaa. Virtsasta jää normaalisti kuivuttuaan vaalea mineraalikerros häkin pohjalle. Terve eläin virtsaa vaivattomasti. Jos virtsa näyttää veriseltä (on tummanruskeaa, punertavaa tai punaista), virtsassa on pistävä haju, virtsaaminen näyttää vaivalloiselta tai kivuliaalta (eläin voi jopa äännellä kivusta virtsatessaan), tai virtsaa tulee vain muutama tippa kerrallaan, chinchillalla saattaa olla virtsatientulehdus, virtsakiviä tai ongelmia munuaisissa. Vie eläin lääkärin hoitoon! 

Syömättömyys

Syömättömyys viittaa yleensä johonkin vakavaan ongelmaan.

Chinchillalla voi tällöin olla ongelma suussa (lue kohta hampaat/ syömättömyys), mutta ongelma voi hyvin olla myös suolistossa. Pyri selvittämään mahdollisimman nopeasti, onko kyseessä vaikkapa ummetus, ja ota viivyttelemättä yhteys eläinlääkäriin. Jos chinchilla ei syö eikä juo, sen tila heikkenee nopeasti ja hoito vaikeutuu huomattavasti.

Lue myös: Vatsaongelmat (julkaistu Chinchilla-lehdessä 4-99)



(takaisin otsikoihin)

PÄÄ

HAMPAAT

Hampaiden epämuodostumia tai purennan epänormaalia kehitystä kutsutaan yleisesti nimellä slobbers, mutta suoraan suomennettuna sana slobber (engl.) tarkoittaa kuolaa. Hammasvikaa voidaan epäillä, mikäli eläin kuolaa (märkä leuanalus ja etutassut), syö pää vinossa, syö vain vähän tai valikoiden (esim. heinästä vain pehmeimmät korret), ei syö ollenkaan, sen silmä (tai silmät) vuotaa, paino laskee tai käytös muuttuu. 

Hammasvian syitä voivat olla vääränlainen ruokavalio, jyrsittävän puute, häkin kaltereiden pureskelu, tapaturma, liian tylpäksi jalostettu pää, sukusiittoisuus, kasvunopeus sekä naaraalla liian tiheät synnytykset. Ainakin kalsiumin ja fosforin väärä keskinäinen suhde sekä D-vitamiinin puutostilat aiheuttavat hammasvikoja. Hammasvikoja voi kuitenkin esiintyä myös oikein hoidetuilla, muuten terveillä ja hyväkuntoisilla, kaikenikäisillä chinchilloilla.

Bakteeri-infektio hampaan juuressa voi aiheuttaa paiseen, ja seurauksena voi olla hampaan irtoaminen. Kuola voi aiheuttaa kaulan ja rinnan alueelle ja tassuihin ihotulehduksen, eikä asiaa auta, jos eläin yrittää jatkuvasti hinkata itseään kuivaksi etutassuillaan. Jos syöminen vaikeutuu tai muuttuu hammasvian takia (esim. eläin vähentää heinän syöntiä), vaikuttaa se negatiivisesti myös suoliston toimintaan.  

Oireettomankin chinchillan etuhampaat ja suun seutu kannattaa tarkastaa säännöllisesti. Jos epäilet vikaa takahampaissa, eläinlääkäri voi tutkia takahampaiden näkyvät osat, ja juurista voidaan ottaa röntgenkuva. (Yleensä eläinlääkäri haluaa rauhoittaa chinchillan kuvausta varten, mutta jos chinchilla pysyy paikallaan, kuvaus voi onnistua ilman rauhoitusta.) Samalla voidaan todeta mahdolliset ongelmat leukaluissa. 

Osa hammasvioista on perinnöllisiä, joten hammasvikaisella chinchillalla ei tule teettää jälkeläisiä (ellei perinnöllisyyttä voida selvästi poissulkea, esim. tapaturmasta aiheutunut hammasvika).


Etuhampaat

Etuhampaat voivat kasvaa liian pitkiksi, jos eläimellä ei ole ollut tarpeeksi jyrsittävää. Jos hampaat ovat päässeet liian pitkiksi, chinchilla ei voi enää syödä. Yläetuhampaat kasvavat sivulta katsottuna U-kirjaimen muotoisesti kohti kitalakea ja jopa sen läpi. Liian pitkiksi kasvaneet etuhampaat voidaan katkaista eläinlääkärin vastaanotolla.

Etuhammas tai hampaat voivat katketa, jos chinchilla esim. putoaa lattialle. Katkenneet hampaat kasvavat yleensä ajan kanssa takaisin normaaliin mittaansa, mutta on tarkkailtava, ettei katkenneen hampaan vastapari kasva liian pitkäksi, tai katkenneet hampaat kasva vinoon tai muuten epätasaisesti.

Jos etuhammas ei ole tapaturman seurauksena katkennut, mutta se heiluu, eläinlääkäri voi sitoa vierekkäiset hampaat yhteen, jolloin hammas pysyy oikeassa kohdassaan hammaskuopassa ja jatkaa kasvuaan normaalisti.

Mikäli hammas irtoaa juurineen, koloon ei enää kasva uutta hammasta.

Jos etuhampaat ovat valkoiset, voidaan päätellä jonkin olevan vialla eläimen terveydessä. Terveen eläimen etuhampaat ovat tummankeltaiset tai oranssit (katso kuva!). Valkoinen väri voi kertoa esim. väärästä ruokavaliosta tai naaraalla liian usein saaduista poikueista. 


Takahampaat

Takahampaiden reunoilta saattaa kasvaa sivusuuntaan (kohti poskea tai kieltä) niin kutsuttuja hammaspiikkejä, jotka ovat teräviä luupiikkejä. Poskea kohti kasvava piikki porautuu posken ihoon aiheuttaen haavan ja usein tulehduksen, ja tietenkin kipua. Kieltä kohti kasvava piikki voi kasvaa kielen yläpuolelle estäen lopulta kielen liikkumisen, eikä eläin tällöin voi enää syödä tai juoda. Hammaspiikki voi kehittyä todella nopeasti, jopa muutamassa viikossa. 

Hammas voi kasvaa liian pitkäksi myös purupinnaltaan, jos hampaat eivät ole tasaisissa riveissä. Tällöin eläimen jauhaessa ruokaa hampaat eivät kosketa vastapariaan ylä- tai alaleuassa eivätkä kulu tasaisesi.

Takahampaiden ulkoreunoilla kasvavat piikit, hampaiden rosoiset ulkoreunat tai virheasentoisten hampaiden juuret voi tuntea sormenpäällä, kun tunnustelee eläimen ylä- ja alaleuan hammasrivistöjä ulkopuolelta ihon läpi.

Eläinlääkäri voi katkaista ja hioa piikit (chinchilla rauhoitetaan toimenpidettä varten), mutta valitettavasti vaivalla on taipumus uusiutua. 

Erittäin ikävä ja vakava sairaus on ylätakahampaiden juurien kasvaminen kohti silmää niin, että ne painavat silmän osia aiheuttaen silmävuotoa. Tämä juurikasvu on eläimelle kivuliasta, eikä vaivaa valitettavasti voi hoitaa eikä parantaa. Sairaus voidaan varmentaa röntgenkuvista. Ainoa vaihtoehto on eläimen lopetus. 

Lue hampaista myös kohdasta Chinchillasta: yleistä

MUUT SUUN ONGELMAT

Kuolaaminen

Kuolaaminen kertoo, että chinchillalla on ongelma suussa. Kuolaaminen ei milloinkaan ole normaalia terveelle chinchillalle. Syy voi olla hammasvika, paise, haava kielessä tai vaikkapa heinänkorren juuttuminen hampaiden väliin, poskeen tai kielen alle. Chinchillalla voi olla myös jotakin vikaa nielussa. Kuolaava eläin on vietävä eläinlääkäriin tutkimuksiin, sillä varsinkin jos se ei syö ja juo normaalisti, sen tila heikkenee nopeasti ja hoito vaikeutuu huomattavasti. 

*Oma kokemus: Kasvattini alkoi kuolaamaan voimakkaasti ja äkillisesti, venytteli suutaan ja hieroi sitä etutassuillaan. Makupalat eivät kelvanneet. Eläin saatiin saman päivän aikana eläinlääkäriin, joka löysi muovinpalan etuhampaiden välistä. Muovi poistettiin (ilman rauhoitusta) ja eläin toipui välittömästi ilman vahinkoja. 

Syöminen pää vinossa

Tällöinkin ongelma on suussa. Syynä voi olla hammaspiikki (katso kohta takahampaat), paise, haava suussa tai vaikkapa heinänkorren juuttuminen hampaiden väliin. Eläin pyrkii jauhamaan ruokansa sillä puolella suuta, johon ei satu. Eläin on vietävä lääkäriin syyn selvittämiseksi. 

*Oma kokemus: Kolmevuotias kasvattini alkoi pureskella ruokaansa pää vinossa.  Eläinlääkäri löysi takahampaista kieltä kohti kasvavan hammaspiikin. Piikki hiottiin tasaiseksi (eläin rauhoitettiin toimenpidettä varten) ja eläin toipui täysin. Sen jälkeen vaiva ei ole uusinut . Tapaus sattui vuonna 2007, ja eläin on käynyt eläinlääkärin tarkastuksessa muutaman kerran sen jälkeen.  

 

Syömättömyys

Syömättömyys viittaa yleensä johonkin vakavaan ongelmaan. Ongelma voi johtua paitsi suolisto-ongelmista (lue kohta suolisto / syömättömyys), myös suussa olevasta ongelmasta, kuten jostakin hammasviasta, paiseesta, haavasta kielessä tai vaikkapa heinänkorresta, joka on juuttunut hampaiden väliin. Chinchillalla voi olla myös jotakin nielussa. Eläin on viivyttelemättä vietävä eläinlääkäriin tutkimuksiin, sillä jos se ei syö ja juo, sen tila heikkenee nopeasti ja hoito vaikeutuu huomattavasti.



(takaisin otsikoihin)

SILMÄT

Terveet silmät ovat kirkkaat ja eläimen väristä riippuen mustat, tummat, tummanpunaiset tai vaaleanpunaiset, mutta niissä ei näy harmaata. Silmät eivät vetistä eivätkä vuoda. Chinchilla pitää silmiään auki eikä raavi tai hiero niitä. Myös silmien ympärykset ovat siistit.

Sairas silmä rähmii, vuotaa joko kirkasta tai maitomaista eritettä, ja vuoto saattaa olla runsasta kastellen karvat silmän alapuolelta tai ympäriltä. Silmän ympärys (silmäluomet) saattavat punoittaa tai olla turvonneet. Eläin voi pitää silmää osittain tai kokonaan kiinni. Silmä on ehkä valonarka. Chinchilla saattaa jatkuvasti puhdistaa silmää etutassuillan tai raapia sitä takajalkojen kynsillä.

Silmän tai silmien vuotaminen saattaa johtua silmätulehduksesta. Vuotaminen tai tulehdus voi aiheutua vedosta, likaisuudesta, tukkeutuneesta kyynelkanavasta, nuhasta, haavasta tai vaikkapa silmään jääneestä hiekanjyvästä. Chinchillan silmät voivat reagoida myös esim. kuivaan huoneilmaan tai voimakkaisiin hajuihin, kuten kemikaaleihin. Tulehdus voi olla bakteerin aiheuttama.

Silmätulehdus vaatii nopeaa hoitoa. Ensiapuna voit pyyhkiä silmän ympärystä varovasti märällä steriilillä liinalla, joka on kasteltu boorivedellä tai keitetyllä, huoneenlämpöisellä vedellä. Jos silmä on kokonaan muurautunut kiinni kovettuneen rähmän takia, liota ensin rähmää märän liinan avulla ja yritä sen jälkeen varovasti pyyhkiä rähmää pois vähän kerrallaan. Varo, ettet vahingoita silmämunaa tai aiheuta lisää kipua tai vahinkoa eläimelle. Vie eläin lääkäriin, joka tutkii silmän ja määrää oikean hoidon. Yleensä tulehduksen hoito onnistuu silmätipoilla tai -voiteilla ja/tai antibioottikuurilla. Noudata ohjeita huolellisesti, sillä hoitamaton silmätulehdus saattaa muuttua krooniseksi.

Vääränlainen ravinto, kuten jonkin vitamiinin puuttuminen, voi aiheuttaa silmäongelmia. Silmään voi kohdistua myös jokin tapaturma (esim. pistohaava). Silmät saattavat ärtyä kuivikkeiden pölystä. Silmien vuotaminen saattaa johtua myös hammasviasta (lue kohta: takahampaat). 

Kaikki silmäongelmat täytyy hoitaa viivyttelemättä. Vie chinchilla eläinlääkäriin, hän tutkii silmän ja määrää oikean hoidon. Noudata lääkärin ohjeita. 


Chinchillan silmään tai silmiin voi tulla kaihi, joka ilmenee ensin harmaana pisteenä silmän keskellä, josta se leviää ajan myötä koko silmän alueelle. Kaihi saattaa aiheutua diabeteksestä ja sitä tavataan yleensä iäkkäämmillä chinchilloilla. Kaihi heikentää chinchillan näkökykyä merkittävästi, ja saattaa sokeuttaa silmän kokonaan.  Kaihi voidaan mahdollisesti leikata.  

 Vuotava ja rähmivä silmä.

HENGITYSTIETULEHDUS

Terveen chinchillan sieraimet ovat puhtaat ja kuivat, eivätkä hengitysäänet kuulu. Jos chinchillalla on sierainvuotoa, silmävuotoa, hengitysvaikeuksia, tai hengitys rohisee tai naksuu, sillä on todennäköisesti hengitystietulehdus. Muita oireita ovat väsymys, ruokahalun puute ja turkin pörröisyys. Hengitystietulehdus voi aiheutua kylmyydestä, vedosta, kosteudesta, chinchillan kastumisesta, virtsan ammoniakista (jos kuivikkeita ei vaihdeta riittävän usein) ja stressistä. Chinchillalle vaarallinen pasteurelloosi (Pasteurella multocida -bakteerin aiheuttama tulehdus) ilmenee usein hengitystietulehduksena. 

Hengitystietulehdus on tarttuva, joten chinchilla voi saada tartunnan paitsi toisesta chinchillasta tai eläimestä, mahdollisesti myös ihmisestä, joko suorassa kontaktissa tai pisaratartuntana. Sairastunut chinchilla on vietävä eläinlääkäriin, jottei sen tila johda vakavampiin ongelmiin (väli- ja sisäkorvan tulehdus, verenmyrkytys, kuolema). Hoitona on yleensä antibioottikuuri. 

Huolehdithan kuljettaessasi chinchillaa kostealla tai kylmällä säällä, ettei se vilustu matkalla. Myös vastasyntyneet, märät poikset ovat vilustumisvaarassa.



(takaisin otsikoihin)

SUKUPUOLIELINTEN ONGELMAT

Karvarengas siittimessä

Normaalisti terve uros pitää itse siittimensä puhtaana, eikä ihmisen tarvitse puhdistaa sitä mitenkään. Varsinkin toisen chinchillan kanssa yhdessä asuva uros voi kuitenkin saada siittimen ympärille karvaa siten, että ei saa itse nypittyä sitä pois. Karva ikäänkuin kehrääntyy langaksi ja jää puristamaan siitintä (vähän kuin olisi liian pieni sormus sormessa). Uros ei saa siitintä takaisin normaaliin 'lepoasentoon', vaan siittimen pää jää karvarenkaan takia roikkumaan. Siitin voi turvota ja tulehtua ja pahimmassa tapauksessa jopa mennä kuolioon.

Karvaa voi tarttua erektiossa olevaan ja/tai kosteaan siittimeen varsinkin parittelussa tai sen yrityksessä, mutta myös esimerkiksi karvanlähdön aikana. Kaikkien urosten, myös yksinään asuvien, siitin on silloin tällöin tarkistettava. Kopelointiin ei ole aihetta, jos siitin näyttää olevan normaalisti lepotilassa ja sisään vedettynä, eikä se häiritse eläintä (eli eläin ei itse yritä taukoamatta puhdistaa sitä). Jos huomaat karvarenkaan, pyydä toista henkilöä pitämään chinchillaa paikallaan ja yritä varovasti poistaa karvat. Jos et onnistu, vie uros viivyttelemättä eläinlääkärin tai kasvattajan luo.

Katso kuva normaalista, lepoasennossa olevasta siittimestä tästä.

Kohtutulehdus

Naaras voi saada kohtutulehduksen esim. liian pian tapahtuvasta kylvetyksestä synnytyksen jälkeen. Muita altistavia tekijöitä ovat väärä lämpötila, liiallinen ilmankosteus, huono ilmanvaihto, stressi ja bakteeri-infektio. Kohtutulehduksen oireena on samea erite, jota vuotaa emättimestä. Vuoto on yleensä pahanhajuista. (Huomioi, että normaalin kiiman aikana emätin on kostea ja vuoto on kirkasta. Kiima kestää 2-4 päivää.) Jos epäilet kohtutulehdusta, vie naaras eläinlääkärille. Hoidoksi voidaan tarvita antibioottikuuri. Vakavissa tapauksissa kohtu joudutaan poistamaan. 



(takaisin otsikoihin)

IHO

Sienitauti

Sienitauti eli fungus on ihon sairaus, joka valitettavasti leviää ja on zoonoosi, eli voi tarttua ihmiseenkin (herkimmin lapsiin). Tauti on helppo huomata, sillä ihosta lähtee karvaa ensin yleensä silmien, korvien ja sierainten ympäriltä sekä tassuista, ja hoitamattomana karvan lähteminen leviää muualle kehoon. Karvaton iho voi olla punertava, hilseilevä ja ärtyneen näköinen, jopa rupinen, ja se saattaa kutista. 


Sienitauti voi puhjeta paitsi tartuntana, myös liiasta ilmankosteudesta, likaisuudesta tai stressistä. Nuoret ja huonokuntoiset eläimet saavat tartunnan herkemmin kuin terveet aikuiset yksilöt. 

   Tulehdus oikeassa etujalassa.

Hoitona käytetään erityistä fungus-jauhetta, jota sekoitetaan kylpyhiekkaan. Häkki, tarvikkeet ja huone pestään ja mahdollisuuksien mukaan desinfioidaan ja pidetään puhtaana, koska sieni-itiöt leviävät ympäristöön ja voivat tarttua myös esim. vaatteiden välityksellä. Mikäli sienitauti on niin raju, ettei jauhehoito riitä, chinchilla saattaa tarvita antibioottikuurin.

Jos omistat useita chinchilloja, joista yhdellä todetaan sienitauti, pyri eristämään chinchilla muista kunnes se on parantunut, tai ainakin käsittele sitä aina viimeisenä. Kylvetä muut eri hiekassa. Älä käytä eläimillä samoja hoitovälineitä. Muista peseytyä itse ja pestä vaatteesi. 

Tassunpohjien tulehdus 

Terve tassunpohja on kumimainen ja joustava. Ajan myötä tassunpohjat voivat kuitenkin kovettua ja halkeilla. Ongelma ilmenee takajaloissa, joille eläimen paino pääsääntöisesti kohdistuu. Kovettumille altistavia tekijöitä ovat ainakin kova alusta (esim. verkkopohja, lauteet) ja ylipaino (ml. tiineys).  

Tassunpohjat voivat tulehtua, jos niihin pääsee bakteereita naarmujen ja haavojen kautta. Tällöin anturat ovat ärtyneen näköiset, punertavat, turvonneet ja saattavat vuotaa runsaastikin verta. Chinchilla on haluton liikkumaan kipeillä tassuillaan. 

Tulehdus vaatii aina huolellista hoitoa. Jos ongelma näyttää lievältä ja tuoreelta, jalkapohjat puhdistetaan vedellä ja haavanpuhdistusaineella, joka ei kirvele. Laimennettu Betadine-liuos sopii haavaisenkin ihon puhdistukseen. Jos jalkapohjat vuotavat verta, verenvuoto on tyrehdytettävä ja haavat pidettävä puhtaina. Kun verenvuoto on loppunut ja haavat umpeutuneet, anturat voidaan puhdistuksen ja kuivaamisen jälkeen rasvata haavaumien hoitoon soveltuvalla rasvalla (esim. Helosan tai Terra-Poly Vet). Vahdi, ettei eläin nuole voidetta pois. Häkki pidetään ehdottoman puhtaana ja aluset pehmeinä. 

Tassunpohjatulehdus saattaa vaatia myös antibioottikuurin. Tästä syystä käynti eläinlääkärin luona lienee paikallaan - varsinkin, jos kotikonstit eivät auttaneet, ongelma ei näytä lievältä, tila on pitkittynyt tai eläin näyttää kivuliaalta. Hoitamaton tulehdus voi johtaa lisätulehduksiin, verenmyrkytykseen ja edelleen jopa eläimen kuolemaan. 


Ennaltaehkäisynä toimii luonnollisesti chinchillan oikea kokoinaisvaltainen hoito puhtaassa ympäristössä. Häkkiin kannattaa laittaa myös epätasaisia ja pehmeitä tasoja pelkkien sileiden lautojen lisäksi. Tasot ja muut chinchillan oleskelupaikat on myös silloin tällöin pestävä, aivan kuten häkin pohjakin. Tassunpohjia kannattaa seurata, ja jos ne näyttävät kuivilta, niitä voi rasvata miedolla perusvoiteella (esim. Aqualan L tai Helosan) ennen kuin ne pääsevät halkeilemaan.

 
Yläkuvissa terveitä jalkapohjia.  



   

Ylä- ja alakuvissa tulehtuneita jalkapohjia.

 





(takaisin otsikoihin)

MUITA SAIRAUKSIA JA ONGELMIA

Diabetes

Chinchilla voi sairastua myös diabetekseen (sokeritauti), vaikkakaan sairaus ei ole chinchilloilla kovin yleisesti havaittu. Tällöin haiman insuliinieritys vähenee tai loppuu kokonaan. Oireina voivat olla lisääntynyt syöminen, juominen ja virtsaaminen, äkillinen painon lasku, väsymys, tasapainohäiriöt, harmaakaihi ja jatkuvat keskenmenot. Altistavina tekiöinä ovat ainakin väärä ruokavalio, lihavuus ja perintötekijät. Joidenkin lähteiden mukaan paljon sokeria sisältävät makupalat, kuten rusinat, voisivat altistaa diabetekselle, mutta en tiedä onko tästä tutkittua tietoa. (Ihmisillähän elintavat, varsinkin lihavuus ja vähäinen liikunta, voivat altistaa tyypin 2 eli aikuisiän diabetekselle.)   Tauti todetaan eläinlääkärin tutkimusten perusteella virtsasta tai verestä, ja siihen voidaan määrätä lääkitys (insuliini). Jos chinchillalla todetaan diabetes, sillä ei tule teettää jälkeläisiä.

Kouristukset

Toisinaan jotkut chinchillat saattavat saada ikävän näköisiä kertaluonteisia kouristuskohtauksia, joihin voi liittyä tajuttomuutta. Kohtaukset saattavat johtua esim. stressistä, väärästä ruokavaliosta, liiallisista herkuista, jonkin vitamiinin tai kalkin puutostilasta, suolitukoksesta, suolistossa olevasta liiallisesta kaasusta, kovasta kivusta, nuorilla uroksilla elimistön hormonitoiminnan muutoksista, epilepsiasta tai muusta syystä, jota ei välttämättä edes saada selville.  

Chinchilloilla esiintyy siis epilepsiaa (entiseltä nimeltään kaatumatauti), joka on sähköhäiriö aivotoiminnassa. Eläin saa toistuvia, rajujakin kouristuskohtauksia, joihin voi liittyä tajuttomuutta. Kohtauksen aikana eläimen raajat voivat nykiä, eläin voi kouristella, kaatuilla, eläin on poissaoleva eikä todennäköisesti muista kohtausta jälkeenpäin, vaikka olisi tajuissaan kohtauksen aikana. Epilepsia voi johtua esimerkiksi aivovauriosta (esim. aivovammasta), aivokasvaimesta tai jostakin muusta aivosairaudesta, mutta myös jostakin aivan muusta syystä, kuten vääränlaisesta hoidosta. Eläinlääkäri voi todeta epilepsian lähinnä sulkemalla muut sairaudet pois. Epilepsiaan voidaan mahdollisesti määrätä lääkitys. Jos chinchillalla todetaan epilepsia, sillä ei tule teettää jälkeläisiä, sillä epilepsia voi periytyä. 

Liikehäiriöitä saattaa esiintyä, jos eläimellä on jokin bakteeri-infektio, esim. keskikorvantulehdus, tai jokin hermostollinen sairaus. Eläin saattaa esimerkiksi kävellä kehää, vaikka tarkoitus olisi kulkea suoraan. 

Lämpöhalvaus

Chinchilla voi saada lämpöhalvauksen, jos sillä on liian kuuma. Yleisimmin näin tapahtuu kesähelteellä autossa, mutta se on mahdollista myös, jos aurinko porottaa suoraan häkkiin, asunnon lämpötila on pitkään liian korkea, asunnossa on huono ilmanvaihto tai eläin ei ole juonut riittävästi vettä. Erittäin riskialtista on, jos lämpötila ylittää usein tai pitkään 26°C. Eläimen ruumiinlämpö voi nousta myös stressin takia ja parittelutilanteissa. Tiineet naaraat ovat kuumalla ilmalla erityisen herkkiä lämpöhalvaukselle. 

Jos lämpöhalvaus on edennyt pitkälle (chinchilla on jo veltto, hengittää nopeasti ja pinnallisesti, makaa kyljellään, mahdollisesti läähättää suu auki, silmissä on tyhjä katse tai se on tajuton) eläintä ei useinkaan enää voida pelastaa, vaan se kuolee sydämen vajaatoimintaan. Jos epäilet chinchillallasi lievääkin lämpöhalvausta, vie se välittömästi viileään rauhalliseen paikkaan ja tarjoa/juota sille vettä. Voit yrittää viilentää sitä esim. kostealla pyyhkeellä tai kädenlämpöisessä vedessä. Huomioi, että chinchillat eivät voi säädellä kehonsa lämpötilaa hikoilemalla, ja niillä on lämmin turkki päällä - myös helteellä!



(takaisin otsikoihin)

KÄYTTÄYTYMINEN

Turkinpurenta

Tämän käytöshäiriön syitä voimme toistaiseksi vain yrittää arvailla. Joidenkin lähteiden mukaan taipumus turkinpurentaan on perinnöllistä, mutta chinchillat oppivat sen myös matkimalla (varsinkin pennut emoltaan).

Turkinpurija puree hampaillaan poikki omia karvojaan joko pelkästään hännästä, tai sekä hännästä että kyljistä, mutta pahimmissa tapauksissa joka kohdasta turkkiaan, johon vain ylettyy. Jotkut purevat karvaa vain aivan kärjestä ja jotkut taas aivan läheltä ihoa. Chinchilla voi purra myös häkkitoverinsa turkkia, häntäkarvoja tai viiksiä (viiksien pureminen on kuitenkin melko yleistä, joka voidaan ehkä mieltää enemmän arvojärjestyskäyttäytymiseen kuin käytöshäiriöön).

Turkinpurenta saattaa johtua stressistä (esim. melu tai kovakourainen käsittely) ja/tai vääristä hoito-olosuhteista, kuten liian pienestä tai väärin sijoitetusta häkistä, liian monesta chinchillasta samassa häkissä tai virikkeettömästä ympäristöstä. Myös liian vähäinen kuidun määrä ravinnossa tai muuten väärä ravinto on mahdollinen turkinpurennan laukaisija.

 

Tämä ressukka on purrut turkkinsa kyljestä. Purtu kohta näkyy tummana, sillä jäljellä on vain karvan alin osa, joka on tällä värillä tummempaa kuin kylkikarvojen kärkiosa. 

Stressi

Stressi on sellainen kehon tila, jossa chinchilla ei voi hyvin. Yleensä stressi on henkistä, jolloin eläin kokee jonkinasteista ahdistuneisuutta, mutta se voi olla myös fyysistä, jolloin elimistö käy ikäänkuin ’ylikierroksilla’ vaikkapa vakavan tai hoitamattoman sairauden seurauksena.

Lemmikkichinchilla voi olla stressaantunut lukuisista eri syistä. Yleensä syy on ihmisen, ja yleisin syy on väärä hoito ja/tai väärät elinolosuhteet, johtuen joko tietämättömyydestä tai välinpitämättömyydestä.

Stressi voi olla ympäristön aiheuttamaa, kuten liian meluisa tai rauhaton elinympäristö tai liian vähäinen luonnonvalo. Stressi voi myös johtua väärästä hoidosta, kuten vääränlaisesta ruokavaliosta, liian vähäisestä liikunnasta tai virikkeettömästä elämästä. Chinchilla voi olla stressaantunut, jos se on onneton. Chinchilla stressaantuu myös, jos se ei saa päivisin nukuttua.

Chinchilla voi tuntea olonsa uhatuksi tai kokea jatkuvaa pelkoa, esimerkiksi jos taloudessa on muita eläimiä (kuten kissa tai koira), varsinkin, jos chinchillalla ei ole häkissään pesäkoloa tai muuta pako- tai turvapaikkaa.

Chinchilla voi myös turhautua, esimerkiksi tilanteessa, jossa uros näkee ja haistaa kiimassa olevan naaraan, mutta ei pääse sen luo. Stressiä aiheuttaa myös parittelutilanne sekä suuret muutokset elämässä (vieroitus, matkustus, muutto uuteen paikkaan jne.). Chinchilla kestää kyllä jonkin verran stressiä lyhytaikaisesti (esim. kuljetus, varsinkin jos se on siihen tottunut ja kuljetus hoidetaan asianmukaisesti) ilman oireita tai henkisiä vaurioita.

Akuutti stressi voi aiheutua jostakin äkillisestä tapahtumasta (esim. pelästyminen tai onnettomuus). Tällöin chinchillan elimistö on kiihtyneessä tilassa: pulssi (sydämen lyöntitiheys) kasvaa ja chinchilla hengittää nopeammin. Vakavissa tapauksissa chinchilla voi saada sydämen rytmihäiriön ja kuolla.

Pitkään jatkunut stressi voi aiheuttaa vakavaa masentuneisuutta. Eläin ei ole enää kiinnostunut ympäristöstään, vaan on ikäänkuin nujerrettu, eikä tunnu omaavan enää minkäänlaista elämänhalua.

Stressi saattaa oireilla esimerkiksi ruokahaluttomuutena, levottomuutena, suolistohäiriöinä tai jonakin käytöshäiriönä (esim. turkinpurenta). Stressaantuminen saattaa muuttaa chinchillan luonnetta aggressiiviseksi tai flegmaattiseksi tai se voi olla jopa molempia. Stressi voi laskea elimistön vastustuskykyä ja näin aiheuttaa muita sairauksia, kuten erilaisia tulehduksia. Stressin ollessa vakava (esimerkiksi jos eläin menettää ruokahalunsa eikä enää syö) se voi johtaa vaikkapa eläimen kuolemaan.

Käytä hetki aikaa ja mieti, ovatko chinchillasi hoito ja hoito-olosuhteet kunnossa. Kysy itseltäsi, viihtyykö chinchillasi? Näyttääkö se onnelliselta ja tyytyväiseltä elämäänsä? Jos olisit sen tilalla, mitä toivoisit?



(takaisin otsikoihin)

MUUTA HUOMIOITAVAA

Antibioottihoito muuttaa chinchillan suoliston mikrobitasapainoa. Seuraksena voi olla (lisää) vatsaongelmia, kuten ripulia, joka taas aiheuttaa uusia ongelmia ja haasteita pienen (mahdollisesti jo muutoinkin huonokuntoisen) potilaan hoidossa. Tämän vuoksi chinchillaa ei milloinkaan pidä lääkitä antibiootilla ’varmuuden vuoksi’. Neuvottele lääkärisi kanssa ja varmista, että hoito todellakin vaatii antibioottikuurin.  Asiantunteva eläinlääkäri tietää myös, että läheskään kaikki muille jyrsijöille sopivat antibiootit eivät sovellu chinchilloille, vaan ovat chinchilloille myrkyllisiä aiheuttaen jopa kuoleman. 

Jos chinchillalla todetaan sairaus, jonka voidaan olettaa periytyvän, tai tulee ilmi, että sen suvussa esiintyy sellainen sairaus, sillä ei tule teettää jälkeläisiä. 

Monet sairaudet ja ongelmat voidaan välttää kokonaan oikealla terveydenhoidolla!






sivun alkuun


Näiden sivujen osittainenkin kopiointi sekä tekstien että kuvien osalta on tekijänoikeuslain nojalla kielletty.