Standard uros Harlequin's Rainstorm (tuttaville Repe) muutti meille puolivuotiaana. Repe oli ensimmäinen chinchillani, enkä ollut ajatellut hankkia toista heti perään. Muutaman kuukauden kuluessa tulin kuitenkin siihen tulokseen, että Repe olisi paljon onnellisempi lajitoverin kanssa. Samalla kun aloin etsiskellä sopivaa kumppania meidän herralle, oli pakko alkaa miettiä sitä toistakin asiaa. Repe pitäisi kastroida. Monta asiaa vaivasi mieltä, kun mietin leikkausta. Muuttuisiko Repen luonne? Mitkä ovat riskit? Hinta? Minkä ikäisen chinchillan voi leikata? Lopulta tulin siihen tulokseen, että kun sopiva naarascincu löytyy, niin sitten soitan eläinlääkärille. Hyvä suunnitelma, etsin rauhassa Repelle sopivan kumppanin ja luen vähän enemmän itse leikkauksesta. Ja sitten se sopiva tyttö löytyi – ja piti soittaa.

Repen leikkauspäiväksi sovittiin keskiviikkoaamu klo 9.00. Olin soittanut paria viikkoa aikaisemmin Eläinlääkäriasema Arkkiin varmistaakseni, että sain haluamani päivän. Itse olin ottanut koko päivän vapaaksi hoitaakseni leikkauspotilasta. Aamulla pakkasin Repen kuljetusboksiin. Pieneen rasiaan pakkasin näkkileivän paloja sekä pellettejä, jotta Repen voisi alkaa houkutella syömään heti kun nukutuksesta heräisi. Avopuoliso pakattiin mukaan autonkuljettajaksi ja henkiseksi tueksi.

Arkissa eläinlääkäri Kristiina Kontio-Jalanka selosti leikkauksen kulun ja kyseli hieman taustatietoja, kuten miksi eläin leikataan ja onko ollut terveenä. Myös sydän kuunneltiin hengitysongelmien poissulkemiseksi. Kun estettä leikkaukselle ei ollut, Repelle annettiin nukutuspiikki. Eläinlääkäri selitti, että eläin nukahtaa silmät auki ja siksi sen nukahtamista oli valvottava. Kuljetusboksi vuorattiin suojalla ja Repe laitettiin sinne nukahtamaan. Sain itse valvoa nukahtamista. Nukahtamiseen menisi lääkärin mukaan minuutista viiteen minuuttiin. Repe nukahti noin puolessa minuutissa. Itse leikkaus olisi ohitse kello kymmeneen mennessä, mutta nukuksissa olevaa eläintä ei annettaisi mukaan, joten hoitaja kehotti meitä tulemaan takaisin yhdentoista maissa.

Yhdentoista aikaan palasimme Arkkiin. Hoitajalta saimme kuulla leikkauksen menneen hyvin ja Repen olevan pian valmis kotiinlähtöön. Leikkauksen jälkeen suuri huolenaihe on saada chinchillan ruokahalu heräämään. Lisäksi toivotaan papanoita. Kotihoito-ohjeina oli antaa saman tien tuoksuvaa ruokaa nenän eteen ruokahalun herättämiseksi. Lisäksi saimme steriilin ruiskun sekä kipulääkettä ja papanointia edistävää lääkettä, Primperania.

Lopulta saimme Repen kuljetusboksissaan mukaamme. Pikkuinen oli aivan pihalla ja turkkikin näytti kamalalta. Nopeasti kuitenkin selvisi, ettei huolta syömättömyydestä tulisi. Heti autoon päästyämme laitoin boksin pohjalle muutaman pelletin ja näkkileivän murun. Ne katosivat saman tien. Mukaan pakkaamani eväät eivät riittäneet koko kotimatkaa. Kotona päästin Repen häkkiin heinän ja pellettikipon luokse. Parin tunnin päästä soitinkin sitten jo Arkkiin, että voiko meidän Repe syödä itsensä hengiltä. Hieman hämillään hoitaja sanoi uskovansa eläimen osaavan kyllä lopettaa ajoissa. Ruokahalun heräämisestä ei siis ollut huolta. Papanoiden vähyys kuitenkin huoletti ja iltapäivällä annoin muutaman tipan Primperania. Juominen ei myöskään näyttänyt luonnistuvan, joten Repe sai myös muutaman millin vettä ruiskuruokinnalla aina silloin tällöin.

Välillä teki oikein pahaa katsoa kun Repe vaappui pitkin häkin pohjaa, turkki sotkussa ja jalat toisiinsa sotkeentuen. Toinen silmä oli muurautunut umpeen mikä vielä hankaloitti tilan hahmottamista. Siksi katsoin parhaimmaksi siirtää kaverin lopulta kuljetusboksiin toipumaan, kun hyppely-yrityksiä näytti tulevan vähän liiankin kanssa. Muurautunutta silmää pyyhin hieman pehmeällä kostealla liinalla, kunnes herra oli tarpeeksi toennut rapsuttelemaan sitä itsekin auki. Seuraavana päivänä Repe oli jo lähes oma pirteä itsensä vaikka hieman takamustaan aristelikin.

Seuraavat ohjeet on poimittu eläinlääkäriltä saamistamme suullisista ja kirjallisista jatkohoito-ohjeista:

Leikkauksen jälkeen on muistettava, että heräilevän chinchillan ruumiinlämpö on alhainen, joten se on laitettava heräämään lämpimään, vedottomaan ja hämärään paikkaan. Lisäksi eläin on herätessään horjuva, joten sitä on valvottava. Häkistä on myös hyvä poistaa muutamia tasoja, ettei tokkuraiselle eläimelle käy vahinkoa.

Leikkaushaava ei yleensä vaivaa potilaita millään tavalla ja näin oli Repenkin kohdalla. Haava ei tarvitse paikallista hoitoa ja siinä on itsestään sulavat tikit. Leikkausalueella saattaa esiintyä pientä turvotusta, mutta se häviää itsestään parissa viikossa. Mikäli haava kuitenkin vuotaa, turpoaa kovasti tai vaivaa eläintä, tulee ottaa yhteyttä hoitaneeseen eläinlääkäriin. Kastraation jälkeen chinchilla voi olla lisääntymiskykyinen kuukauden ajan.

Mukaan saamamme lääkkeet:
Primperan : ruuansulatustoiminnan häiriöihin ja pahoinvoinnin estämiseen tarkoitettu lääke
Rimadylin : kipulääke. 

Eläinlääkäriltä saa tarkat ohjeet ja annostukset kunkin eläimen tarpeen mukaan, siksi en sen tarkemmin niitä tähän laittanut. Kaikki tarvittavat lääkkeet ja tarvikkeet saimme mukaan eläinlääkäriasemalta kuten myös kirjallisen jatkohoito-ohjeen. Leikkaus maksoi n. 140 euroa.
Repe leikattiin 9kk ikäisenä, mikä taitaa olla suositeltava minimi-ikä. Luonne ei ole muuttunut millään lailla vaan meillä mennään edelleen pitkin seiniä tihutöitä tehden – ja muutaman viikon päästä niitä tihutöiden tekijöitä onkin sitten kaksi!

Teksti: Jenna Pesonen