VÄRIESITTELY – sarja alkaa!!!
(julkaistu Chinchilla-lehdessä 2-99)

Chinchillojen värit jaetaan kahteen pääryhmään, agouti- ja ei-agouti –väreihin. Agoutisilla väreillä päälivärin karvoissa on erivärisiä osia:

1. alin osa eli pohjaväri
2. valkoinen osa eli raita
3. ylin osa eli kärki.

Raidan pituus vaihtelee riippuen siitä, mistä kehon osasta on kysymys. Pohjavärin ja raidan välisen rajan tulisi olla jyrkkä, ja raidan erottua selvästi. Vatsapuolella ei esiinny karvan kärkiosaa, ja vatsan värin tulee olla puhtaan valkoinen. Päälivärin ja valkoisen vatsavärin rajaviivan tulee olla selvä ja jyrkkä.

Ei-agoutisilla väreillä päälivärissä ei ole valkoista raitaa.

Kaikkien värien tulisi vivahtaa siniseen. Karvan kärjessä tulee olla mahdollisimman paljon pigmenttiainetta (poikkeuksena valkoinen). Päälivärin tulee peittää eläin kuonosta häntään ilman katkoksia. Valkovatsaisilla värin tulee ulottua kyljissä mahdollisimman alas.

Agoutisia värejä ovat mm. standard, beige ja blond. Ei-agoutisia värejä ovat mm. black velvet, brown velvet, white-ryhmän värit sekä ebonyt. Mosaic on värin kuvio, joka tarkoittaa, että valkoisessa turkissa on värillisiä läikkiä.

Yleisiä värivirheitä chinchilloilla ovat liian haaleat värit, punertava sävy värissä ja epäpuhdas vatsan väri valkovatsaisilla. Muita virheitä värissä voivat olla selvä satulakuviointi, värin puuttuminen reisistä ja päälivärin katkonaisuus (esim. väri on niskassa selvästi haaleampi). Korvien juurissa olevat, pääliväristä poikkeavat korvatupsut eivät ole värivirhe.

Chinchillojen yleisin väri on standard. Suomessa on myös useita värimutaatioita, lähinnä black velvet ja beige –värejä. Muita Suomessa esiintyviä värejä ovat blond, brown velvet, ebony, african violet ja white-ryhmän värit. Myös muutamia mosaic-värejä on silloin tällöin vilahtanut näyttelyissä.

Väreihin perehdymme tarkemmin seuraavissa lehdissä. Ensi numerossa aloitamme standardista!

Terveisin Mari Järvinen ja Helena Norrgård